Kaikkiaan Suomessa on ollut keuhkotautiparantoloita/-sairaaloita 16. Siilinjärvelle valmistui Tarinaharjun työkykyisten keuhkotautisten kansanparantola vuonna 1911 . Nykyinen Tarinan sairaalan päärakennus valmistui 1931.
Euroopassa potilaita hoidettiin Alppien raikkaassa ilmassa. Suomessa, parantolat perustettiin mäntymetsään. Ne eristivät myös tarttuvan sairauden.
Hygienis -diettinen hoito= ravinto ja raitis ilma, jolla tähdättiin yleiskunnon kohentamiseen. Puhuttiin hallimakuuttamisesta. Potilaita makuutettiin parvekkeilla tai jopa mäntymetsässä.
Kirurgisia toimenpiteitä on suoritettu sairaiden keuhkojen lepotilaan saattamiseksi. Ilmarinta eli typetys, palleahermon katkaisu, rintakehän muovausleikkaukset eli thorakoplastiat. Nämä ns. kollapsihoidot tulivat laajempaan käyttöön 20-30-luvulla. 50- luvulla spesifien lääkkeiden kehityksen myötä aloitettiin tehdä myös vaativampia keuhkoleikkauksia, keuhkonosien poistoja. Kirurginen hoitomuoto kesti 60-luvun lopulle, jolloin lääkehoidot syrjäyttivät leikkaukset ja uudet potilaat saatiin aikaisemmin hoitoon. Lääkkeet tulivat hoitoon mukaan 50- luvun alussa, puhuttiin lääkeliittoumasta tuberkelibasillia vastaan. Steptomysin ( SM), Para-aminosalisyylihappo ( PAS), Isoniatsidi ( INH)
(Typetyshoitoa annettiin, jotta aiheutettiin ilmarinta. Uskottiin, että keuhkot (Alari Seppä, valokuva löytyy kirjasta Tuberkuloosi piirien liitto 1933-1983 (1984) ) –